KaaraTV:n YouTuben katsoja kommentoi Mercedes-EQ EQE:n Vuoden Auto Suomessa 2023 -finalistin koeajokokemuksia-videon yhteyteen, että 'kaikki on turhaa'. Ko. video yllä.

Päätin vastata hiukan omaa ajatteluani valottavalla tavalla, jonka soisin hieman synkkään mielenmaisemaan taipuvaisten suomalaisten ottavan enemmän omaan ajatteluunsa.

Tavallaan olet oikeassa, mutta kääntäisin asian niin, että kun joka tapauksessa jokainen lähtee, terve ihminen ei tiedä milloin, mutta lähtö voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta eli täysin yllättäen, etkä saa mitään mukaasi, ei kannata käyttää päiviään tai tuntejaan vihaan, katkeruuteen, kateuteen jne., vaan asioihin, jotka tuovat toisille ja sitä kautta itselle hyvää.

Maailmassa on nykyään paljon valeuutisia, vihanpitoa ja ikävää asennetta toisia ihmisiä kohtaan. Erityisesti somessa. Mielestäni sitä olisi huomattavasti vähemmän, jos jokainen muistaisi joka päivä, että kerran täältä lähdemme, emme tiedä milloin se tapahtuu ja mitään emme saa mukaamme.

Tällainen ajattelu tekee jokaisesta päivästämme huomattavasti paremman, merkityksellisemmän, kuin se ajattelu, joka on vallassa. Siinä ajattelussa kuolema on aina valtava yllätys ja sokki. Elämme ja ajattelemme helposti, että olemme kuolemattomia. Se ei pidä paikkaansa, kuten hyvin tiedämme.

Kuolemattomuuden ajattelumalli on minusta varsin hassu, sillä kuolema on ehkä kaikista luonnollisin asia. Se on vääjäämätön, mutta sen karuus on siinä, että emme tiedä milloin se tapahtuu. Toki omilla elämäntapavalinnoilla voimme vaikuttaa paljon, miten pitkään elämme, mutta ei sekään ole automaatio. Myös hyvin itsestään huoltapitävät ihmiset saavat vakavia sairaskohtauksia, jotka johtavat äkilliseen kuolemaan.

Ehkä kannattaisi elää niin, että huomenna en täällä välttämättä enää ole. Silloin tämän nyt käynnissä olevan päivän asiat ja kohtaamiset tuntuvat aivan erilaisilta. Niillä on merkitystä, sillä ne voivat olla minun elämäni viimeiset.

Tämän ajatuksen äärelle on hyvä pysähtyä hetkeksi.

Mitä jos rapussani kohtaamani maahanmuuttajataustainen siivooja, jota tervehdit pienen hymyn kanssa, on viimeinen ihminen, joka saa sinulta jotain?

Mitä jos asiakas, jonka tapaat reklamaation takia, on viimeinen työasia, jonka ikinä hoidat?

Mitä jos sanot tänä iltana viimeisen kerran lapsellesi hyvää yötä, kauniita unia? Mitä jos tietäisit, että tämä on se kaikista viimeisin kerta? Mitä muuta sanoisit, jos tietäisit?

Mitä jos nyt työnalla oleva Twitter-postaus on elämäsi viimeinen? Miten kirjoittaisit? Millä asenteella?

Uskon vakaasti, että oman kuoleman arvaamattomuus sekä ennustamattomuus sekä sen mielessäpitäminen päivittäin tekee jokaisesta tunnistamme ja päivästämme paremman. Asioiden merkitys muuttuu. Erilaiset asiat kuin ennen ajattelun muutosta on merkityksellisiä ja sitä kautta oma ja lähimpien ihmisten elämä muuttuu. Paremmaksi.

Antti Liinpää